Hyvinkään kansainvälinen lentokenttä

Työryhmämme lakisääteinen raikastuspäivä suuntautui tällä kertaa armaan kaupunkimme koillisosaan. Koska kaikensorttiset virkistyspäivät tunnetusti ovat sieluapiinaavan kiusallisia väkisin hauskanpitämisen keikauskakkuja, joiden aikana kaikki vain toivovat virallisen ohjelman päättyvän ja alkoholiosuuden alkavan, päätti työryhmämme ajatella asiaa ns. laatikon ulkopuolelta. Niinpä retkemme alkoi paikallisen oluthuoneen Lucky Pubin tiskiltä.

Kun seitinohuet aamubofoorit – sekä muutama satunnainen mustelma – oli ladattu ja varmistettu, kävi tie kohti lähtöselvitystä. Kiidimme työsuhde-Segwayt suhisten pitkin niin ikään laatikon ulkopuolelta nimettyä Pajatietä ja parin sulavan käännöksen jälkeen olimmekin jo perillä. Silmäimme edessä avautui kauniisti harjun päälle rykäisty, auringossa kellistelevä lentokenttä.

Metsän keskellä makaavaa korpikentän kummajaista alettiin rakentaa välirauhan aikana. Talvisota oli murjonut Hyvinkäätä lähes parinkymmenen pommituksen verran. Nurkan takana lymyilevä uuden sodan uhka saneli tarpeen kentälle, josta oli mahdollista puolustaa paitsi Helsinkiä, myös ymmärrettävästi tärkeää Hyvinkään-Riihimäen rataa ja sen risteyskohtia. Työvelvollisvoimin, sotasaalishevosin sekä virolaisten vapaaehtoisten avustuksella raivattu ja tasoitettu kenttä valmistui syyskuussa 1940. Muutamaa päivää ennen jatkosodan alkua kerrotaan hyvinkääläisten heränneen pommittajien meteliin saksalaisten operaatio Barbarossaan osallistuneiden koneiden jyristeltyä kaupungin ylitse kohti Leningradia. Jatkosodan aikana kenttä vastaanotti hälytyksiä lähestyvistä viholliskoneista ja lähetti suomalaishävittäjiä niitä vastaan. Tahattoman tehokkaaksi kentän ilmatorjunnan teki suomalaiskoneiden nousuvaiheissaan ilmaan nostattamat pölypilvet, jotka saivat vihollispommittajat kääntymään reiteiltään jo ennen kuin hävittäjät olivat kunnolla ilmassa.

Kivistä muodostettuja sirpalesuojia.

Kivistä muodostettuja, juustosuikeron muotoisia sirpalesuojia.

Jatkosodan päätyttyä kenttä toimi noin kahden vuoden ajan Suomen päälentoasemana Helsinki-Malmin ollessa liittoutuneiden valvontakomission käytössä. Aero Oy:n vähäinen, viiden matkustajakoneen lentokalusto siirrettiin Hyvinkäälle. Vuoteen 1947 saakka Hyvinkään kentältä lennettiin säännöllisesti kotimaan reittilentoja sekä Tukholman Bromman kentälle. Koneita nousi taivaalle viidestä kuuteen päivässä, ja kenttä työllistikin lentoyhtiön henkilökuntaa sekä poliisin ja tullin edustajia. Pääkaupunkiseudun lentomatkustajat haettiin kentälle keskustan rautatieasemalta jeepin vetämällä peräkärryllä. Sittemmin peräkärrykyydin korvasivat Aeron omat ”hopeabussit”, jotka häkäpönttökäyttöisinä kuskasivat väkeä suoraan Helsingin ja Hyvinkään väliä. Kaikkiaan Aero lennätti tämän kahden vuoden aikana Hyvinkäältä reilut 42 000 matkustajaa. Valvontakomission poistuttua Malmilta palasi Aero toimintoineen sinne.

Sotien jälkeen kentän ottivat omakseen harrasteilmailijat. Moni pääkaupunkiseudun purjelentokerho toimi Hyvinkäältä käsin. Hyvinkään Ilmailukerho perustettiin vuonna 1948. Lentämisen lisäksi kentällä on vuosien saatossa ollut monipuolista toimintaa – niin maatalousnäyttelyitä, konsertteja, juhannusjuhlia kuin roskapönttörallejakin(?). Nykyisin kentältä nousee kohti taivaansineä monentyyppistä lentävää harrastusaparaattia. Lisäksi sieltä tehdään kulovalvonta-, etsintä- ja pelastuslentoja. Alueella on myös lentokonekorjaamo. Alkuperäisistä neljästä kiitoradasta on käytössä kaksi, ja virkistykseen (!) hienosti sopivalta lääniltä löytyy hyvin mustikkaa.

Viereisen VR:n konepajan raiteet päättyvät kuumottavasti lentokentälle.

Viereisen VR:n konepajan raiteet päättyvät kuumottavasti lentokentälle.

Huulet sinisinä työryhmämme kompasteli jo kohti kotia, kun se törmäsi selittämättömään näkyyn. Raunioituneiden betonirakenteiden rivistöt irvistivät sudenhymyään, asianmukaisesti elävän kaupunkikulttuurin värikylläisyyden osin päällystäminä. Edes puhelu ympäristökeskuksen päivystävälle hydrologille ei paljastanut, mitä rakennelmat aikoinaan olivat olleet. Pyydämmekin valistuneita lukijoitamme lisäämään asiantuntijakommenttinsa alle, mikäli tietoa kyseisten rakennusten alkuperäisestä käyttötarkoituksesta löytyy.

 

Hyvinkään lentokenttä on mysteerillisine kokonaisuuksineen väkevä osa kaupungin historiaa ja nykyisyyttä. Työryhmämme mielestä onkin kummallista, ettei sitä markkinointimielessä enempää tuoda esille. Miltä kuulostaisivat vaikkapa sotahistorian ratasöljyä tihkuva Fokker-tuoksu tai tuulipussin muotoinen nimikkoleivos? Ideat ovat pyytämättä ja yllättäen käytettävissä.

Lisää lentokentän historiasta.

Advertisements
Avainsanat:

3 thoughts on “Hyvinkään kansainvälinen lentokenttä

  1. Jarkko Lehtola sanoo:

    Betonirauniot ovat Aeron puurakenteisen hangaarin päädyt. Jos muistini ei pahasti petä, se rakennettiin pian sodan jälkeen ja tuhoiutui tulipalossa vain pari vuotta myöhemmin. Päälentoasema oli ehditty jo siirtää Malmille, joten ilmeisesti ei hangaarin uudelleenrakennukselle ei nähty tarvetta.

  2. hyvinkaa666 sanoo:

    Kiitos tiedosta!

    Työryhmämme sukeltaessa kentän menneisyyteen kyseinen, vuonna 1947 palanut lentokonehalli tulikin vastaan. Kuitenkaan emme osanneet yhdistää tätä hallitietoa ja näitä raunioita toisiinsa.

  3. Floating House Skandinavia sanoo:

    Juuri tällä kansainvälisellä kentällä olen ensikertaa joutunut turvayhtiön riisumaksi tarkastusta varten.Olin matkalla suoralla lennolla Houstoniin.Hieno kokemus nousta 747 tältä kentältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s