Paikallisia yrityksiä osa 2

Isot pojat ovat kertoneet, että kaupungista löytyy yksi ja ainoa todellinen, karvanopantuoksuinen perjantai-iltain popitusreitti – ja se kulkee kahden katukeittiön väliä. Häpyrallin päätepisteenä toimii länsipäässä, Uudenmaankadun puolella Stop-Car ja itäpäässä puolestaan Hämeenkadun puoleinen Pirunsaari. Kadut kuiskivat, että nimi juontaa juurensa kioskin vieressä sijaitsevaan vanhaan taksitolppaan. Hämeenkadun ja Erkylänkadun kulmassa asiakkaita odotellut kuski on tarinan mukaan joskus Pommerin sodan jälkeen lehteillyt usein Pirunsaaren vangit -nimistä kirjaa ja alkanut kutsua risteystä Pirunsaareksi.

Työryhmämme muistojen horisontissa katukeittiö on seissyt sijoillaan alakoulun vieressä Anaksagoraan ajoista lähtien. Alunperin nälkäisiä tosin palveltiin vain luukuitse, sillä kuvassakin näkyvä, oikeanpuoleinen lasitönötys on noussut lisätilaksi vasta myöhemmin. Nousipa taannoisessa palaverissa nostalgis-kyyneleiseen kollektiiviseen mieleen se, kuinka aikoinaan välkällä – salaa tietenkin – hiivittiin ulos koulun porteista, puristettiin nyrkin sisään muutamaa hikistä kolikkoa ja pistettiin kaikki (puolitoista markkaa) merkkareihin ja pääkalloihin. Silloin oli kaikki muutoinkin paremmin: talvet lämpimämpiä, kesät viileämpiä, kalsarit ilmestyivät puhtaina vaatekaappiin ja presidenttinäkin oli P. E. Svinhufvud. Kun nykymeno kylliksi suivaannuttaa, voi onneksi kiskaista Pirkkarin ovenkahvaa ja tilata Hyvinkääläisen. Se on sämpylä, yhdellä lauantaimakkaraviipaleella.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s