Hyvinkään märän tiputus paikkojen arvostelu (osa 1)

Kirjastoaukio

Tämä artikkelisarja on hyvä aloittaa esittelemällä Hyvinkään märän tiputus paikkojen kiistatton kuningas, paavi ja kuningatar. Kyseessä on keskustassa, kaupunginkirjaston kupeessa sijaitseva Kirjastoaukio. Talvella paikassa ei ole mitään erityistä mutta kevään keikkuessa ja koiranpaskojen kuoriutuessa sulavien kinosten alta, ryhtyy seutukunnan nuoriso varoen hiipimään kaljakassit hennosti kilisten kohti tätä autonomisen kaupunkitilan ihmeellistä keskittymää ja kulttuurivirtausten säkenöivää solmukohtaa.

Ruukuttelua metsässä.
Ruukun imentä paikka metsässä, ei liity artikkeliin.

Jo vuosikausia on Kirjastoaukio muodostunut useiden improvisoitujen ”kesäfestivaalien” pitopaikaksi ja onpa aukiolla esitelty äimistelevälle hyvinkääläisyleisölle kaikki kummalliset, eurooppalaislähtöiset puistohuvit aina “diabolosta”, “footbagista”, “lankutuksesta” ja “pillerinpyörityksestä” lähtien.

Kirjastoaukion esteettiset arvot ovat kiistattomat: hitsaajapatsasta ympäröivät kukkaistutukset, vihreä nurmi, omenapuukuja, läheisen mäkkärin tuottama pakkaussaaste ja revityt mäyräkoirapahvit yhdistyttenä tauriinilla ja alkoholilla pumpatun varhaisnuorison ylläpitämään välittömän väkivallan uhkaan luovat ainutlaatuisen miljöön leppoisalle kesäpiknikille tai vaikka vähän perusteellisemmallekin rännitykselle.

Monia rakkaita Kirjastoaukio -muistoja on allekirjoittaneelle kertynyt niin monta, että niiden perkaminen vaatisi ihan oman bloginsa. Huippuhetkiä ovat kuitenkin olleet mm. kaljan juonti, puskaan kuseminen, poliisin käskystä paikalta poistuminen ja puukotuksen uhriksi joutumisen välttäminen. Eräs hauska muisto liittyy myös siihen, miten eräs syrjäytymisvaaran tuolla puolella seikkaileva nuorukainen päätti muutama kesä sitten kavuta vielä rakennusvaiheessa olleen kauppakeskus Willan työmaalle, ”lainata” sieltä YIT:n lipun ja moottorisahan. Sitten tämän kalifi juoksenteli pitkin Kirjastoaukiota raksafirman lippu viittanaan ja käynnissä oleva moottorisaha käsissään aivan kuin jonkinlainen epäonnistunut supersankari. Hauskoja muistoja.

Kauniit muistot ovat pian muistoja vain

Kuitenkin tiukasta vastarinnasta (moottorisaha, YIT:n lipun varastaminen ja ainakin yksi mielipidekirjoitus Aamupostissa.) laittoi Babylonin virkakoneisto kirjastoaukion käytännössä pakettiin ja pilasi sen funktion märän tiputus mestana. Willan valmistuessa laitettiin puolet aukion nurtsista kivetyksen alle jemmaan ja kivetyksen päälle ilmestyi baarien kesäterasseja. Näin ollen maksuton ryyppypaikka muutettiin näppärästi maksullisesksi ryyppypaikaksi, jonka seurauksena nuoret ja köyhät ajettiin mestoilta ns. vittuun.

Jäjelle jäänyt nurmialue tuhottiin radanvarren kaupungeissa sankkerin lailla levilävällä vitsauksella, eli lapsiperhekeskeisyydellä. Aukion parhaalle spotille, eli omenapuukujan alle rakennetaan tätä kirjoittaessa helvetin rumaa pikkulasten leikkihässäkkää ja Kulmakonditorian terassin viereen on ilmestynyt jonkinlainen musiikillinen rytmisoitinsysteemi. Myönnettäköön, että rytmisoitinsysteemi on ihan hieno keksintö myös medän märän tiputtelijoiden kannalta, mutta leikkipuisto on kuitenkin tehokas teinikarkote ja josta kyybelit saavat hyvän verukkeen piknikporukoiden häätämiseen. ”Please think about the children”, ja niin edelleen.

Tosiasia lieneekin siis se, että keskustan mylläämisen seurauksena tämä ryyppymestojen paavi ei enää kelpaa tarkoitukseensa ja monisatapäisen pämppälauman on diasporoitava itsensä uusille laidunmaille. Onneksi Hyvinkää on rakennettu keskelle tiheää mäntymetsää, joten paikkoja jossa voi doupata itsensä edesvastuuttomaan kuntoon ja jonne virkakoneiston tai nuorisotoimen suojeleva silmä ei näe, riittää pitäjästämme lähes loputtomasti. Tarvitaan vaan kekseliäisyyttä ja moottorisaha.

Yhteenveto: Ennen oli kaikki hyvin, nyt on kaikki paskasti
Kiitämme: Entisaikoja, jolloin kaikki oli hyvin.
Moitimme: Nykyaikaa, jolloin kaikki on paskasti
Ruukut: **/*****
Advertisements

One thought on “Hyvinkään märän tiputus paikkojen arvostelu (osa 1)

  1. […] kovin auktoriteettiuskoista sakkia, pysähdyimme reittikartan äkseeraamina ensimmäiseksi kirjastoaukion omenapuukujanteella. Reitin aloituspaikaksi se onkin oiva, sillä sillä on kerrottavanaan […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s